AGILITY VIIKONLOPPU KITEELLÄ
18.5.-20.5. 2012
Kiteellä Villa Taivaannastassa (www.taivaannasta.com)
Pe 18.5.
Iltapala
Majoittautuminen
Teoriaa
La 19.5
Aamupala
Treenit
Tukeva lounas
Treenit
Iltapala
Sauna + maailmanparannusta nuotiolla
Su 20.5
Aamupala
Treenit
Lounas
Treenit
Lähtökaffet
Kouluttajana: Tuija Kokkonen; www.mustattassut.com
Treenit 50e/koira
Ruoka 35e/hlö
Majoitus 50e/hlö (kentät ja esteet majoittautujien vapaassa
käytössä, ei majoittujille 10e)
Ryhmässä max 5 koiraa ja treeniaikaa 6h/vkl/ryhmä.
Kaksi treeniä/pvä, joista toinen tekniikkaa ja toinen
ratatreeniä.
Sitovat ilmoittautumiset 30.4. 2012 mennessä :
Mari Lukkarinen / Villa Taivaannasta ; info@taivaannasta.com
tiedot myös:
Tuija Kokkonen / Mustat Tassut ; tuija@mustattassut.com
maanantai 19. maaliskuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Pari poikaa vielä ilman omaa kotia
Niin aika rientää ja pennut ovat jo 4-viikkoisia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Reippaita ja iloisia koiranalkuja ovat kaikki. Kuvien ottaminen alkaa olla jo haasteellisempaa mutta tässä taas muutamia otoksia.
Kaikki osoittavat kiinnostusta leluilla leikkimiseen, vetoleikkejä ovat jo keskenään koetelleet.
Hieman lasten varpaitakin tarvitsee maistella, suuhun kun on ilmestynyt rivi teräviä pieniä neuloja, joilla hyvin saa kiinni.
Siskon kanssa piilosilla.
Yleistä painihässäkkää koko porukalla.
Kaikki osoittavat kiinnostusta leluilla leikkimiseen, vetoleikkejä ovat jo keskenään koetelleet.
Väliin on tarpeen tuumata ja katsoa poikien touhuja (yllä).
Maitobaari on onneksi vielä avoinna tasaisesti, vaikka hyviä ovat syömään kiinteääkin ruokaa.
Maitobaari on onneksi vielä avoinna tasaisesti, vaikka hyviä ovat syömään kiinteääkin ruokaa.
Värisuora. Vasemmalta oikealle: poika, poika, tyttö ja poika.
Hieman lasten varpaitakin tarvitsee maistella, suuhun kun on ilmestynyt rivi teräviä pieniä neuloja, joilla hyvin saa kiinni.
Siskon kanssa piilosilla.
Yleistä painihässäkkää koko porukalla.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Pennut syntyivät 7.1.2012 keisarinleikkauksella. Kaksi pentua yritti yhtäaikaa synnytyskanavaan ja muuta vaihtoehtoa ei ollut. Lopputulos kruunaa kaiken: 4 elinvoimasta pentua ja äidilläkin kaikki hyvin.
Kätilöillä hieman vatsat sekaisin mutta sitä ei lasketa ja kerrankin kaikki tapahtumat päiväsaikaan, eikä edes sunnuntaina / pyhänä.
Kätilöillä hieman vatsat sekaisin mutta sitä ei lasketa ja kerrankin kaikki tapahtumat päiväsaikaan, eikä edes sunnuntaina / pyhänä.
Hieman ennenaikojaan nuo syntyivät (59.vrk) mutta mikäs paremmin neonatologille sopiikaan :)
Syntymäpainot olivat:
Tyttö 167g (soopeli)
1. Poika 178g (valkoinen)
2. Poika 218g (soopeli)
3. Poika 177g (soopeli)
Apgarpisteitä saivat pienen alkuvirvoittelun jälkeen 9/10 jokainen.
Wiiva osoittautui parhaaksi äidiksi ikinä ! Helpolla on kasvattaja avustajineen päässyt.
Wiiva osoittautui parhaaksi äidiksi ikinä ! Helpolla on kasvattaja avustajineen päässyt.
torstai 8. joulukuuta 2011
Wiiva + Tico = kopallinen mittelin pentuja
Tositarkoituksella saivat toisensa Mikälie Wiivana "Wiiva" ja Mintgarden´s Istrur "Tico" 9-10.11.
Tapaaminen oli hedelmällinen ja satoa laskettiin ultraäänellä 5.12. Tulokseksi saatiin varmuudella 4 sykkivää sydäntä ja mahdollisesti pari ujompaa vain vilahtivat ruudulla hetkellisesti ....
Näin ollen iloista perhetapahtumaa odotellaan vko:lle 2.
Tico on herrasmies isolla H-kirjaimella, tasapainoinen ja miellyttävä kaikenkaikkiaan. Kotona rauhoittuu hyvin mutta toisaalta aina valmiina toimintaan kun sellaista on tarjolla. Näyttelyissä on Tico menestynyt hienosti ja MVA-titteli on takataskussa. Polvet ja silmät ovat terveiksi tarkastetut. Luonnetestissä mukavat kokonaispisteet 185. Tico harrastaa omistajansa kanssa TOKO:a omaksi ilokseen ja agilityn alkeiskurssille heidän olisi tarkoitus pyrkiä kun koulukiireet omistajalta hieman hellittävät.
Ticolla on 2 pentuetta aiemmin.
Wiiva on iso koira pienessä paketissa; on luonnetta, taistelutahtoa ja vilkkautta. Wiiva reagoi nopeasti ja toteuttaa pyydetyt toiminnot vielä nopeammin. Agilityssä Wiiva on ollut haasteellinen koulutettava sähäkkyytensä vuoksi mutta hän on myös nopea oppimaan, eikä työmoottori ole koskaan hyytynyt kesken. Toisaalta osaa Wiiva myös tarvittaessa rauhoittua, ellei tähdellistä tekemistä ole tarjolla. Kahdesti näyttelyistä EH. Polvet ja silmät terveet. Agilityssä mini III-luokka. Mainittakoon vielä, että aina tuloksen saatuaan on Wiiva ollut kilpailun nopein, kaikki kokoluokat huomioiden.
Pentujen sukusiitos% 8-polven mukaan on 0.68%.
Jos kiinnostuit pennuista, ota rohkeasti yhteyttä !
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Kisaturistina agilityn MM-kisoissa 2011
Iso urheilupyhättö Pohjois- Ranskassa , Lievin-nimisessä pikkukaupungissa, sai perjantai aamuna kokea uudenlaisen aamuruuhkan. Siinä oli äidit ja isät ihmeissään lapsiaan kouluun kyyditessään kun liikenne ei sujunut mihinkään suuntaan. Innokas, toiset sanoisivat yli-innokas, ja vähemmän, tai ei-lainkaan, ranskaa osaava agilitykansa eri puolilta maailmaa valui massoittain kohti MM-kisa-areenaa. Taksifirmat suhasivat hotellien ja kisapaikan väliä tauotta ja tekivät varmasti hyvän tilin, jopa niin hyvän, että jollain oli varaa jättää ei-ranskaa-osaava kyyti ottamatta ! Kisaajat lenkittivät koiria pienillä kaduilla aamun koleudessa ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Toivottavasti ne lukuisat läjät jalkakäytävillä, joita iltapäivällä aina väistelimme, olivat paikkakuntalaisten jälkeensä jättämiä. Yäks.
Osallistuimme Harri Huittisen järjestämään epäviralliseen fanimatkaan, kokeiluluonteinen ja harjoittelua tulevaisuutta varten. Etelä-Afrikka viinitiloineen siinteli jo Huittisen silmissä … Meitä olikin hyvin hauska porukka kasassa eri puolilta Suomea kun Helsinki-Vantaalla tavattiin. Lensimme Brysseliin, josta bussikuljetuksella jatkoimme Ranskan puolelle Lieviniin. Matkaa kisapaikalle hotellistamme oli n 7km eli varsin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Hotellimme, kuten varmasti kaikki muutkin lähiseudun hotellit, olivat täynnä agikisojen porukkaa.
Ohjelmasta olimme jo kotona päätelleet että päivistä tulisi pitkiä ja ei ennakko-odotukset tuottaneet pettymystä tässäkään asiassa. Aamiainen klo 6-7, taksilla kisapaikalle ja takaisin klo 21-22. Joka aamu varmistimme hotellista, että saisimme ruokaa vielä tultuamme, hotellin ravintola kun suljettiin jo klo 21. Katsomo oli jaettu maittain ja meidän kohtalomme oli istua viikonloppu ruotsalaisten ja norjalaisten välissä. Mitkään huippupaikat ei meillä kaarrekatsomossa olleet, mutta sieltä näki kuitenkin aivan loistavasti. Ja toisaalta asiaa helpotti kummasti se, ettei ruotsalaisillakaan paljoa paremmat asemat olleet. Yhtenäisyyttä katsomoon toi Kaisa Eskolan piirtämät fani-paidat ja ne lukuisat Suomenliput, joita me kaikki olimme mukanamme raahanneet. Rekvisiitan määrässä hävisimme ruotsalaisille, heillä oli sitä valtavasti ja selvä ohjelmatirehtööri, joka mm jakoi vihkosen laulunsanoja ruotsalaiskatsomoon. Ruotsalaisia kannatuslauluja koko viikonloppu ! Kyllähän se Oreniuksen nuorempi poika siinä yritti olla sovittelijana, sillä kun oli intressejä kumpaankin katsomoon. Kisojen loppua kohden yhteispohjoismainen yhteistyö myös nosti päätään, halusimme ja myös voitimme kannustuksessa ranskalaiset . No, ainakin melkein.
Mitä itse kisoista jäi mieleen ? Liukas alusta. Olisi voinut kuvitella, että tämän kokoluokan tapahtumaan olisi löytynyt parempiakin vaihtoehtoja. Toki alusta oli kaikille sama, mutta koirien ja ohjaajien liukastelun katsominen perjantaina oli hurjaa. Kärjistäen ajatellen kävi mielessä mahdollisuus ettei sunnuntain radoille tervettä koirakkoa löydy enää starttaamaan. Nähtiin kaikenlaista sutimista, kyljelleen kaatumisia ja hypyiltä nenälleen laskeutumisia. Tero Mesiranta kirjoittikin osuvasti: Kuin bambit liukkailla jäillä. On lihashuollosta vastaavalla porukalla ollut kovasti töitä. Tilanne koheni kuitenkin viikonlopun edetessä. Koirat oppivat mutta alusta myös hieman käytön myötä parani.
Radat olivat haasteellisia, kuten kuuluukin, mutta myös aivan suoritettavissa. Ihanneajan määrittely ei aina onnistunut aivan nappiin, sillä minien finaaliradalla ei nähty yhtään nollaa. Toki puhtaita ratasuorituksia mutta kaikille yliaikaa. Tämä myös tavallaan mitätöi hyppyradan nollaratojen aikojen merkityksen, sillä nyt sijat jaettiin sen mukaan, ken teki agiradalta vähiten yliaikaa. Rataprofiileissa kiinnitti huomiota keppien sijoittelu radalla. Keppien loppu oli useilla radoilla vasten jotain estettä: pussin kehystä, A:n harjaa tai sitten vaikka kehäaitaa. Koirat eivät tehneet keppejä loppuun normaalisti vaan ohjaajan yllätykseksi tulivat pois esim toiseksi viimeisestä välistä, toiset jopa useita kertoja suoritusta korjatessa. Toisena asiana radoista jäi mieleen ”ympyrät” eli koira pyöräytetään täydet 360 astetta. Yleensä takaakiertona hyppyesteellä, jonne tullaan vauhdilla ja ansaeste on lähellä. Tätä oli harjoiteltu ja uskomattoman hyvin liukkaalla matolla näistä koirakot selvisivät. Mielenkiintoista oli myös seurata maittain esiintyviä piirteitä ohjauksissa. Venäläiset juoksevat olkavarret ja kyynerpäät kiinni vartalossa ja kyynervarret ja kädet ranteista rentoina viuhtovat kovasti. Tämä näyttää varsin hosuvalta, koirat ovat siihen selvästi tottuneet. Kanadalaiset eivät koskaan kääntäneet koiralle selkäänsä ja näin ollen ohjaavat paljon takaa. Japanilaisten jalat kävivät kuin neula Singerin ompelukoneessa, sillä he pyrkivät pysymään koiran rinnalla ja he myös onnistuivat siinä valtavan hyvin. Miltähän oma ohjaus näyttää, jos joku sitä analysoisi kolme päivää ….
Kisat eivät ehkä menneet suomalaisittain totutulla tavalla mutta jännitystä riitti loppuun asti. Tulospalvelu ei toiminut järjestäjien toimesta lainkaan mutta onneksi suomalaiskatsomossa oltiin ajan tasalla. On hienoa seurata kisoja kun tietää tasan tarkkaan, minkä ajan alle nolla tarvitaan, että koirakko siirtyy johtoon. Tästä loistavasta palvelusta vastasi pari penkkiriviä ylempänä istunut Ari Honkanen. Ihan huippua. Jos jotain voisi toivoa Tsekin kisoja silmällä pitäen, niin aivan näin jännittävää ei tarvitsisi olla. Siinä oli nitrot tarpeen ja kynnet syötynä moneen kertaan, kun iloita ei voinut toisten epäonnistumisesta ja silti toivoi Tuulian jatkavan nousua lopputuloksissa. Niin Tuulia ja Punssi nousivat sijalta 21. hopealle, sija kerrallaan, koirakko kerrallaan jäi taakse …. Onnea Tuulia ja Punssi, Te teitte sen ja meidän tehtävänä oli kestää tilanteen aiheuttama jännitys. Päästiin hopeatuuletuksiin mekin, juostiin kenttää ympäri ja huudettiin kuin vähäjärkiset ;)
Suomenliput heiluen kohti seuraavia MM-kisoja, Liberec/ Tsekki täältä tullaan !
Osallistuimme Harri Huittisen järjestämään epäviralliseen fanimatkaan, kokeiluluonteinen ja harjoittelua tulevaisuutta varten. Etelä-Afrikka viinitiloineen siinteli jo Huittisen silmissä … Meitä olikin hyvin hauska porukka kasassa eri puolilta Suomea kun Helsinki-Vantaalla tavattiin. Lensimme Brysseliin, josta bussikuljetuksella jatkoimme Ranskan puolelle Lieviniin. Matkaa kisapaikalle hotellistamme oli n 7km eli varsin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Hotellimme, kuten varmasti kaikki muutkin lähiseudun hotellit, olivat täynnä agikisojen porukkaa.
Ohjelmasta olimme jo kotona päätelleet että päivistä tulisi pitkiä ja ei ennakko-odotukset tuottaneet pettymystä tässäkään asiassa. Aamiainen klo 6-7, taksilla kisapaikalle ja takaisin klo 21-22. Joka aamu varmistimme hotellista, että saisimme ruokaa vielä tultuamme, hotellin ravintola kun suljettiin jo klo 21. Katsomo oli jaettu maittain ja meidän kohtalomme oli istua viikonloppu ruotsalaisten ja norjalaisten välissä. Mitkään huippupaikat ei meillä kaarrekatsomossa olleet, mutta sieltä näki kuitenkin aivan loistavasti. Ja toisaalta asiaa helpotti kummasti se, ettei ruotsalaisillakaan paljoa paremmat asemat olleet. Yhtenäisyyttä katsomoon toi Kaisa Eskolan piirtämät fani-paidat ja ne lukuisat Suomenliput, joita me kaikki olimme mukanamme raahanneet. Rekvisiitan määrässä hävisimme ruotsalaisille, heillä oli sitä valtavasti ja selvä ohjelmatirehtööri, joka mm jakoi vihkosen laulunsanoja ruotsalaiskatsomoon. Ruotsalaisia kannatuslauluja koko viikonloppu ! Kyllähän se Oreniuksen nuorempi poika siinä yritti olla sovittelijana, sillä kun oli intressejä kumpaankin katsomoon. Kisojen loppua kohden yhteispohjoismainen yhteistyö myös nosti päätään, halusimme ja myös voitimme kannustuksessa ranskalaiset . No, ainakin melkein.
Mitä itse kisoista jäi mieleen ? Liukas alusta. Olisi voinut kuvitella, että tämän kokoluokan tapahtumaan olisi löytynyt parempiakin vaihtoehtoja. Toki alusta oli kaikille sama, mutta koirien ja ohjaajien liukastelun katsominen perjantaina oli hurjaa. Kärjistäen ajatellen kävi mielessä mahdollisuus ettei sunnuntain radoille tervettä koirakkoa löydy enää starttaamaan. Nähtiin kaikenlaista sutimista, kyljelleen kaatumisia ja hypyiltä nenälleen laskeutumisia. Tero Mesiranta kirjoittikin osuvasti: Kuin bambit liukkailla jäillä. On lihashuollosta vastaavalla porukalla ollut kovasti töitä. Tilanne koheni kuitenkin viikonlopun edetessä. Koirat oppivat mutta alusta myös hieman käytön myötä parani.
Radat olivat haasteellisia, kuten kuuluukin, mutta myös aivan suoritettavissa. Ihanneajan määrittely ei aina onnistunut aivan nappiin, sillä minien finaaliradalla ei nähty yhtään nollaa. Toki puhtaita ratasuorituksia mutta kaikille yliaikaa. Tämä myös tavallaan mitätöi hyppyradan nollaratojen aikojen merkityksen, sillä nyt sijat jaettiin sen mukaan, ken teki agiradalta vähiten yliaikaa. Rataprofiileissa kiinnitti huomiota keppien sijoittelu radalla. Keppien loppu oli useilla radoilla vasten jotain estettä: pussin kehystä, A:n harjaa tai sitten vaikka kehäaitaa. Koirat eivät tehneet keppejä loppuun normaalisti vaan ohjaajan yllätykseksi tulivat pois esim toiseksi viimeisestä välistä, toiset jopa useita kertoja suoritusta korjatessa. Toisena asiana radoista jäi mieleen ”ympyrät” eli koira pyöräytetään täydet 360 astetta. Yleensä takaakiertona hyppyesteellä, jonne tullaan vauhdilla ja ansaeste on lähellä. Tätä oli harjoiteltu ja uskomattoman hyvin liukkaalla matolla näistä koirakot selvisivät. Mielenkiintoista oli myös seurata maittain esiintyviä piirteitä ohjauksissa. Venäläiset juoksevat olkavarret ja kyynerpäät kiinni vartalossa ja kyynervarret ja kädet ranteista rentoina viuhtovat kovasti. Tämä näyttää varsin hosuvalta, koirat ovat siihen selvästi tottuneet. Kanadalaiset eivät koskaan kääntäneet koiralle selkäänsä ja näin ollen ohjaavat paljon takaa. Japanilaisten jalat kävivät kuin neula Singerin ompelukoneessa, sillä he pyrkivät pysymään koiran rinnalla ja he myös onnistuivat siinä valtavan hyvin. Miltähän oma ohjaus näyttää, jos joku sitä analysoisi kolme päivää ….
Kisat eivät ehkä menneet suomalaisittain totutulla tavalla mutta jännitystä riitti loppuun asti. Tulospalvelu ei toiminut järjestäjien toimesta lainkaan mutta onneksi suomalaiskatsomossa oltiin ajan tasalla. On hienoa seurata kisoja kun tietää tasan tarkkaan, minkä ajan alle nolla tarvitaan, että koirakko siirtyy johtoon. Tästä loistavasta palvelusta vastasi pari penkkiriviä ylempänä istunut Ari Honkanen. Ihan huippua. Jos jotain voisi toivoa Tsekin kisoja silmällä pitäen, niin aivan näin jännittävää ei tarvitsisi olla. Siinä oli nitrot tarpeen ja kynnet syötynä moneen kertaan, kun iloita ei voinut toisten epäonnistumisesta ja silti toivoi Tuulian jatkavan nousua lopputuloksissa. Niin Tuulia ja Punssi nousivat sijalta 21. hopealle, sija kerrallaan, koirakko kerrallaan jäi taakse …. Onnea Tuulia ja Punssi, Te teitte sen ja meidän tehtävänä oli kestää tilanteen aiheuttama jännitys. Päästiin hopeatuuletuksiin mekin, juostiin kenttää ympäri ja huudettiin kuin vähäjärkiset ;)
Suomenliput heiluen kohti seuraavia MM-kisoja, Liberec/ Tsekki täältä tullaan !
lauantai 24. syyskuuta 2011
Meidän koulu
Soitti toimittaja yhtenä päivänä ja sai allekirjoittaneen aivan hiljaiseksi, kysyessään saisiko tulla tekemään pienen TV-jutun meidän koulusta. Meinasi auto "hands free"- laitteista huolimatta ajautua ojaan tällaisesta kysymyksestä.
Niin sitten tehtiin. Useamman tunnin täällä toimittaja ja kuvaaja viettivät ja tällaisen koosteen sitten tekivät: Koulusta tuli ihmisten ja koirien koti.
Niin sitten tehtiin. Useamman tunnin täällä toimittaja ja kuvaaja viettivät ja tällaisen koosteen sitten tekivät: Koulusta tuli ihmisten ja koirien koti.
http://www.karjalainen.fi/fi/k5-ohjelmat/ohjelmat/uutisvideot/item/3318-villa-taivaannasta-koulusta-tuli-koti-ihmisille-ja-koirille.
Laitetaan tähän lisäksi muutama tavan kuvakin täältä. Hiukan on koulu muuttunut alkuperäisestä asustaan ja hiukan on vielä projektia jäljellä. Eipä taida valmis olla koskaan ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)