Remontin keskelläkin erilaisia tapahtumia vietettiin ja järjestettiin mukava määrä ja mikä parasta: Saatu positiivinen palaute motivoi jatkamaan. Taas jaksaa laittaa suojateippejä, heilutella telaa ja pensseliä :)
15.5. vietimme Villa Taivaannastan avajaisia Match Shown merkeissä. Sää suosi ja tunnelma oli leppoisa. Kyläläisiä oli lähtenyt mukavasti liikkeelle, mätsäriin olisi koiria mahtunut enemmänkin mutta kaikin puolin onnistunut pelin avaus. Etelän tuomaritkin pärjäsivät kivasti. Suuret kiitokset heille vielä kerran.
Edellisiltana olivat agilityesteetkin saapuneet ja niitähän piti kokeilla heti ja välittömästi. Iloinen haukunta raikui varsin pitkälle iltaan ja hieman varovasti aamulla kyselin paikalle tulleilta naapureilta: Aiheutimmeko häiriötä ? No problems, koko kylä tuntuu olevan innoissaan projektistamme, ainakin tässä vaiheessa.
Parit kasvattajapäivätkin kevääseen mahtuivat. Sari Penttinen ja lk saksanseisojat saatiin pienellä varoitusajalla leiritettyä, kaikki sujui hyvin ja saunanoven metallikahvakin tuli vaihdettua. Kuka ylipäätään on voinut keksiä laittaa saunanoveen sisäpuolelle metallisen kahvan ? Vehkaliinat ja Taivaannastat leireilivät niinikään viikonlopun verran ja varasivatkin siitä itselleen vakivuoron, toukokuun viimeisen. Tähän pyritään, ihmiset haluavat tulla meille leireilemään uudestaan, uudestaan, uudestaan kuin teletapeissa konsanaan.
Koulun jalkapallokenttä oli ollut jo vuosia kesannolla mutta keväällä aloitimme sen hoitamisen ja koko kesän agilitytreenit pidettiinkin ihanalla nurmikentällä, jota kylän kaveritkin kävivät tiedustelemassa jalkapallon peluuseen. On kuulemma Kiteen toiseksi paras nurmikenttä. Parannettavaa siis vielä on.
Voitte arvata nurmikentän olleen siis ahkerassa käytössä koko kesän. Ei pitäisi olla omakaan kisamenestys harjoitusmahdollisuuksista kiinni. Tuore SM-voittaja
Sari Vähäniitty kävi kouluttamassa heinäkuussa, hellettä riitti mutta ei me valitettu. Juostiin ohjeiden mukaan vain kovempaa. Sari ihastui paikkaan niin, että lupasi tulla ensi kesänä uudestaan. Ihanaa.
Kokkosen Tuija puolestaan kävi vetämässä koulutukset Lappalaiskoirien agileirillä, päivät olivat varsin pitkiä, harjoitukset hyviä ja huolto toimi hyvin.
Ruokaa kehuttiin kilpaa, se oli hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Kotimatkallekin kaikkien auto-teknisten ongelmien jälkeen kaikki leiriläiset pääsivät. Tosi mukava porukka olisi toki voinut jäädä pidemmäksi aikaakin :)
Metsä- ja peltojälkeä harrastettiin
yhden leirin verran.
Hertta Mikkonen ansiokkaasti ohjasi ja neuvoi leiriläisiä jäljestyksen saloihin. Tehtiin jälkiä, ajettiin niitä vaihtelevan ikäisinä, pohdittiin kulmia ja liinankäyttöä. Miten se voi olla niin vaikeaa ? Kulkea koiran perässä naru kädessä ? Itse leirille osallistuneena kiittelen Herttaa edelleen saamistani opeista, kuten varmasti muutkin leiriläiset, ja huokaan syvään onnellisena, kun tiedän, että Hertta tulee keväällä uudestaan. Sitä odotellassa. Vai pitäisikö harjoitella ?
Näin se on ensimmäinen vuosi Villa Taivaannastan elämästä kääntymässä lopuilleen. Vaikka syksyä tässä jo mennään niin agilityä treenataan edelleen Loukunvaarassa, on tarvinnut vain kivituhkakentälle siirtyä. Onneksi sille on hyvät valot ! Ilmojen viilennyttyä myös rekikoiraharrastajat kaivautuvat esiin koloistaan ja tiedossa on ainakin kuormanvetoleiri hieman myöhemmin syksyllä. Ehkä myös kärry- ja rekitreenejä.
Ensi kesä on meillä tietysti jo mielessä ja leirivarauksia otetaan mielellään vastaan ja onneksi niitä on jkv jo tullutkin.
Sitten pennut kotipihalla.
Poika 2 
Koulun jalkapallokenttä oli ollut jo vuosia kesannolla mutta keväällä aloitimme sen hoitamisen ja koko kesän agilitytreenit pidettiinkin ihanalla nurmikentällä, jota kylän kaveritkin kävivät tiedustelemassa jalkapallon peluuseen. On kuulemma Kiteen toiseksi paras nurmikenttä. Parannettavaa siis vielä on.
Ruokaa kehuttiin kilpaa, se oli hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Kotimatkallekin kaikkien auto-teknisten ongelmien jälkeen kaikki leiriläiset pääsivät. Tosi mukava porukka olisi toki voinut jäädä pidemmäksi aikaakin :)
yhden leirin verran. Hertta Mikkonen ansiokkaasti ohjasi ja neuvoi leiriläisiä jäljestyksen saloihin. Tehtiin jälkiä, ajettiin niitä vaihtelevan ikäisinä, pohdittiin kulmia ja liinankäyttöä. Miten se voi olla niin vaikeaa ? Kulkea koiran perässä naru kädessä ? Itse leirille osallistuneena kiittelen Herttaa edelleen saamistani opeista, kuten varmasti muutkin leiriläiset, ja huokaan syvään onnellisena, kun tiedän, että Hertta tulee keväällä uudestaan. Sitä odotellassa. Vai pitäisikö harjoitella ?
